Olen viime aikoina lueskellut paljon Pentti Saarikosken runoja. Välillä naurattaa, välillä vihastuttaa, välillä häkellyn tekstin kauneudesta, välillä en ymmärrä mitään. Itselläni on Runot -kokoelma pokkariversiona, johon on koottu kaikki Saarikosken runokokoelmat sekä myös runoja kokoelman ulkopuolelta.
Erityisen tykästynyt olen tiettyihin lauseihiin, jotka kaikkien taiteen sääntöjen mukaan irrotan kokonaisuudesta ja makustelen niitä sellaisenaan. Nämä kaksi Helsinki-lausetta jäivät heti mieleeni (ovat ilmestyneet juuri tässä kronologisessa järjestyksessä, mutta eri kokoelmissa):
"Kun tulin Helsinkiin, opettelin heti ulkoa kaupungin."
"Olen oppinut Helsingin, minulla on reittini."
Seuraava runonpätkä herättää hilpeyttä, mutta tuo myös karmivasti mieleen Maarit Verrosen Karsintavaiheen:
"Hammaslääkärillä minun hampaani syötettiin tietokoneeseen
nyt on sekin
vapaus mennyt
että edes leipää pureskellessaan tuntisi olevansa
oma itsensä mutta ne kaksi prosenttia
joiden on valta
haluavat tietää alamaisten hampaiden
tilan koska se vaikuttaa sielun tilaan, täten voidaan
hampaiden kunnon pohjalta
kortistoida yhteiskunnalle vaaralliset henkilöt"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti