En olekaan pitkään aikaan lukenut dekkareita, viime kesänä varmaankin viimeksi. Nyt kirjastosta oli tarttunut mukaan Max Mannerin (vai Mantereen, mitäs Kielikello tästä asiasta taas sanoikaan?) esikoisdekkari Revanssi (Minerva Kustannus, 2007). Tein itse asiassa hyvin tietoisen valinnan lainatessani juuri tämän kirjan, sillä tilasin sähköpostiini kirjailijan nettisivujen kautta jatkokertomuksen, jonka saan viikoittain sähköpostiini kevään ajan. Manner suositteli lukemaan ensimmäisen kirjan (kukapa kirjailija nyt ei suosittelisi), jotta kirjan päähenkilöstä, komisario Anna Mäestä saisi hyvän kokonaiskuvan.
Revanssi oli mielestäni oiva dekkari, joskin aihe oli varmasti rankempi kuin monessa muussa suomalaisessa dekkarissa. Kirjassa esiintyvä perheen isä Mikko ajaa humalassa naisen yli, ja joutuu melkein pakotettuna osalliseksi yhä synkempiin tekoihin. Kirjassa liikutaab Turussa, jossa viikon sisällä tapahtuu murhia liiankin tiiviiseen tahtiin. Komisario Anna Mäki alkaa selvittää näitä tapauksia, ja poliisit saavatkin tehdä tutkimuksiaan kirjan viimeisille sivuille asti.
Kirjan juoni pysyi paikallaan pitkän aikaa teoksen keskivaiheilla, alku oli kyllä koukuttava. Ratkaisusta ei saanut kovin paljon vinkkejä ennen viimeisiä sivuja, joilla sitten paljastetaankin koko idea. Juonen levittäminen enemmän koko tarinan varrelle olisi kuitenkin koukuttavampaa lukijalle.
Sähköpostikertomus on myös alkanut lupaavasti, ja tänä vuonna Revanssille on luvassa paperista jatkoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti